piikkikruunu

Erilaisia piikkikruunuja on neljä: piikkikruunu (Euphorbia milii), isopiikkikruunu (E. milii var. splendens), jättipiikkikruunu (E. × lomii) ja tarhapiikkikruunu (E. Milii-risteymät). Kaikkia niitä voi lisätä helposti noin kymmensenttisistä pistokkaista.
Leikkaa pistokas mieluiten alkukesällä. Kun haavapinta on kuivahtanut muutaman päivän, pistä pistokas hieman kosteaan hiekansekaiseen multaan. Pidä multa jatkuvasti vähän kosteana, mutta älä koskaan märkänä. Liika märkyys mädännyttää pistokkaan varmasti, kun taas liian kuivana pidettyyn multaan kehittyy huonosti juuria.
Kaikkia piikkikruunuja hoidetaan samalla tavalla. Ne vaativat paljon valoa ja kestävät kesällä melkoista paahdettakin varovasti totuttamalla. Kovin aurinkoisella ikkunalla tai verannalla ne on kuitenkin syytä suojata keväällä kaikkein raaimmalta auringolta polttovioitusten välttämiseksi.
Kastele multa aina kunnolla ja anna pintamullan kuivahtaa ennen uutta kastelua. Liiasta kuivuudesta kärsiessään piikkikruunut varistavat lehtiään. Talvella niitä kastellaan hieman säästeliäämmin, mutta kuitenkin niin, etteivät lehdet liiemmin varise. Pitkäkään kuivuus ei niitä tapa, mutta kuivuuden takia lehdettömäksi päässyt kasvi ei enää ole kovin kaunis.
Piikkikruunuja lannoitetaan keväästä syksyyn noin kahden viikon välein. Ne istutetaan uudelleen parin vuoden välein. Kasvualustaksi sopii parhaiten hiekansekainen multa, esimerkiksi kaktusmulta.
Talven ne pärjäävät yhtä hyvin sekä huoneenlämmössä että viileässä, kunhan lämpötila ei laske pakkasen puolelle. Mitä viileämmässä kasvi on, sen tarkempi pitää kastelussa olla. Piikkikruunut eivät kestä jatkuvaa mullan märkyyttä, vaan mätänevät herkästi.
Visa Lipponen