Puutarhanhoito

Yleiseen kielenkäyttöön tuntuu iskostuneen, että luonnosta löytyvät kiertokasvit olisivat elämänlanka-kasveja. Kasvitieteellisesti tarkastellen kyseessä ei ole elämänlanka.
Elämänlanka-kasvit muistuttavat hyvin paljon kiertokasveja, mutta ne ovat trooppisia tai subtrooppisia kasveja, jotka esiintyvät Suomessa varsin satunnaisesti.

Yleisin ja pahin köynnösrikkakasvi on peltokierto (Convolvulus arvensis). Se on monivuotinen kasvi, jolla on laaja maavarsi ja syvään tunkeutuvat juuret. Juuriin kehittyy silmuja, josta kasvaa uusia versoja. Lisäksi se lisääntyy siementen välityksellä.

Tyypillisesti peltokierto kiertyy esimerkiksi koristepensaan ympärille ja peittää sen lehvästöllään kokonaan. Pahimmillaan se voi tukahduttaa koko allaan olevan kasvin. Peltokierron riipiminen on vaikeaa, koska se kietoutuu voimakkaasti kasvin ympärille. Sitä on vaikea hävittää.

Toinen yleinen köynnösrikkakasvi on karhunköynnös eli viralliselta nimeltään valkokarhunköynnös (Calystegia sepium). Joissain vanhemmissa kasvikirjoissa sen nimeksi on mainittu myös isokierto. Se kasvaa tyypillisimmillään rannikon tuntumassa.

Sekä peltokiertoa että karhunköynnöstä kasvaa Oulun korkeudella saakka. Ne ovat kasvutavaltaan hyvin samanlaisia. Karhunköynnöksen kukka on aivan valkoinen, kun peltokierto on usein hiukan vaalean punainen. Selvin ero löytyy lehdestä. Karhunköynnöksellä lehden tyvilovi on selvästi V:n muotoinen.

Pertti Rajala