Värileikkiä satulinnan suojissa

Matka Sissinghurstin linnaan on elämys. Tammien kehystämä mutkitteleva tie vie mitä kauneimpiin maalaiskyliin. Hedelmälliset peltoaukeat, omenatarhat ja pittoreskit talot puutarhoineen vuorottelevat Lontoosta kaakkoon sijaitsevalla ylängöllä. Turhaan ei Kentin maakuntaa kutsuta Englannin puutarhaksi.

Siellä täällä kohoaa pyöreitä, tornimaisia rakennuksia, jotka kertovat humalanviljelyn historiasta. Humalan kuivatuksessa käytetyt siilot tervehtivät tulijaa myös Sissinghurstiin saavuttaessa. Linnan jykevät tornit kohoavat ylhäisessä yksinäisyydessään peltojen keskellä.

Mennyt maailma läsnä

Kaariportista astutaan linnan sisäpihalle, puutarhaharrastajan satulinnaan. Kasviryhmien väriharmonia huikaisee. Silmät ahmivat kauniita näkymiä ja mieli palaa halusta nähdä koko ihanuus yhdellä kerralla.

On vaikea valita, astuako ensin valkoisen puutarhan viileyteen vai iltapäivän auringossa keltaisen ja punaisen sävyissä leimuavaan mökkipuutarhaan.

Ihana puutarha syntyi kirjailija Vita Sackville-Westin ja hänen puolisonsa, diplomaatti ja kirjailija Harold Nicolsonin yhteistyönä. Puutarhasta puhuttaessa onkin kerrottava myös pariskunnasta, joka kuului Englannin vauraaseen yläluokkaan ja 1920-luvun seurapiireihin.

Puutarhasta on runsaasti kirjallista aineistoa, sillä Vita Sackville-West kuvasi sitä useissa puutarhakirjoissaan, runoissaan ja lehtikolumneissaan. Parhaan kuvan aikansa seurapiirejä kohauttaneen pariskunnan elämästä antaa heidän poikansa Nigel Nicolsonin kirjoittama Erään avioliiton muotokuva.

Osa linnan huoneista on säilytetty siinä asussa, missä ne olivat Vita Sackville-Westin ja Harold Nicolsonin aikaan. Vitan persoona on vahvasti läsnä hänen työhuoneessaan linnan tornissa, josta avautuvat loistavat näkymät puutarhan eri osiin.

Tila on vuodesta 1967 lähtien ollut National Trustin eli Englannin muinaismuisto- ja luonnonsuojeluyhdistyksen ylläpitämä. Kirjailija Nigel Nicolson kuitenkin asui siellä kuolemaansa eli viime syksyyn asti.

Rappiotilan kukoistus

Vielä pari vuotta sitten tuolloin 86-vuotias Nigel Nicolson kertasi eloisasti muistojaan puutarhan perustamisen ajoilta.

Vuonna 1930 Nigel tuli äitinsä kanssa katsomaan linnaa, joka oli pitkään ollut myynnissä. Ensi käynti Sissinghurstissa oli ikimuistoinen.

– Äitini ihastui paikkaan ensi silmäyksellä, ja kolmen viikon päästä vanhempani jo ostivat talon, Nigel Nicolson kertoi työpöytänsä ääressä puutarhan kesähuoneessa.

– Olin tuolloin 12-vuotias. Viihdyin mukavassa kodissamme Long Barnissa, enkä olisi halunnut muuttaa syrjäiseen rauniolinnaan. Rakennus oli niin huonossa kunnossa, etteivät siellä pariin ensimmäiseen vuoteen saattaneet asua muut kuin rotat.

Nigelin isän mielestä paikka oli kauhea. Mutta äidillä oli loistava visio, jota hän lähti rohkeasti toteuttamaan. Kun päätös oli tehty, koko perhe osallistui linnan ja puutarhan rakentamiseen.

Harold suunnitteli puutarhan ja Vita istutti kasvit. Käytävien lujat perspektiivit, puutarhan jakaminen pensasaitojen ja seinien avulla sekä patsaan tai penkin tarkoin laskettu sijainti kertovat Haroldin klassisesta mausta.

Kärhöjen tuhlaileva runsaus, viikunapuut sekä vanhan ajan ruusut paljastavat Vitan romanttisuuden. Hän karttoi liiallista järjestelmällisyyttä ja kirkuvia värejä.

– Veljeni ja minä saimme osallistua istutustöihin kyllästymiseen asti, Nigel Nicolson muisteli.

– Isä antoi tehtäväksemme merkitä viivasuoran marjakuusikäytävän taimien paikat. Työ kyllästytti meitä teinipoikia, ja siksi pistelimme merkkitikut suurpiirteisesti.

Poikien kädenjälki näkyy vielä vuosikymmenien jälkeen. Marjakuusikäytävä on enemmänkin vapaalla kädellä piirretty kuin linjalangalla suoraksi mitattu.

Puutarhahuoneet

Harold Nicolson hyödynsi raunioita ja rakennuksia taitavasti suunnitelmassaan. Niiden lisäksi hän rakennutti vielä muutaman lisämuurin ja istutti marjakuusi- ja puksipuuaitoja.

Kahden ja puolen hehtaarin suuruinen alue jakaantuu erillisiin puutarhahuoneisiin. Muurit vaimentavat tuulta ja luovat suotuisan pienilmaston. Niiden turvin arat kasvit ovat kotiutuneet puutarhaan.

Kaikki puutarhahuoneet ovat erilaisia niin muodoltaan kuin tunnelmaltaankin. Muutama askel portista sisään, niin ruusujen sulokkuus on vaihtunut tyräkkien ja kultalakan vahvaan väritykseen.

Huonejaon avulla Harold onnistui säilyttämään salaisten sopukoiden tarjoamat yllätykset viime hetkeen saakka. Aavistuksen tulevasta voi saada ainoastaan muurin aukosta tai marjakuusiaidan raosta. Jos haluaa nähdä koko alueen kerralla, on kiivettävä kapeita portaita tornin kattoterassille.

Valkoinen puutarha

Kulku valkoiseen puutarhaan käy ruusujen verhoamasta tiiliportista. Kun on kerran astunut valkean puutarhan puhtauteen, ei mikään ole kuin ennen. Valkoisen, hopean ja vihreän sävyt yhdistyvät täällä neitseellisen puhtaina ja raikkaina. Muut värit ovat tarpeettomia! Ehkä kotiin päästyäni perustan kokonaan valkean kukkapenkin.

Sissinghurstin valkoinen puutarha on maailmankuulu, ja sitä tullaan katsomaan matkojen takaa. Se on toiminut esikuvana ja innoittanut valkoisten puutarhojen perustamiseen eri puolilla maailmaa.

Jättimäisenä sateenvarjona köyntelevä ruusu puhkeaa kukkaan kesäkuun lopulla. Huikea kukkaryöppy hallitsee silloin valkoista puutarhaa. Siitä alkaa Vitan kalpeaksi puutarhaksi kutsuman puutarhahuoneen loisto.

Valkoinen huone on jaettu puksipuuaitojen reunustamiin kortteleihin, joissa kasvaa ainoastaan valkokukkaisia tai harmaalehtisiä kasveja. Valkeaan pukuun sonnustautuneina kukkivat kosmoskukka, tarhaneito, hämähäkkikukka, jaloängelmä, isopäivänkakkara, tädykkeet ja koristetupakka.

Kuin tulen hehkua

Valkoinen puutarha viehättää hienostuneisuudellaan, mutta värikäs mökkipuutarha ilahduttaa tulen hehkullaan. Sen saavat aikaan päivänliljat ja ruostekukat. Väriloisto syttyy jo huhtikuussa, kun kultalakka, tyräkit ja kullerot aloittavat kukinnan. Daaliat ja soihtuliljat sytyttävät palon uudelleen heinäkuussa, ja vasta syksyn tulo sammuttaa sen.

Mökkipuutarha valmistui Sissinghurstin puutarhahuoneista ensimmäisenä, heti sen jälkeen kun sen vieressä oleva rakennus saatiin asumiskelpoiseksi. Tyypillisestä englantilaisesta mökkipuutarhasta poiketen värimaailma rajoittuu punaiseen, keltaiseen ja oranssiin.

Täällä Haroldin edustama muotopuutarha ja Vitan runsas kasvillisuus yhdistyvät ihanteellisella tavalla. Neljä majesteetillista marjakuusta antavat ryhtiä puutarhalle, jonka suoraviivaiset käytävät peittyvät heinien ja päivänliljojen ryöppyyn.

Omenatarha niityllä

Puutarhan kasvillisuus on valittu niin, että joku kymmenestä puutarhahuoneesta on aina parhaassa loistossaan. Huhtikuussa puhkeavat kukkaan lehmuskujanteen sipulikukat. Myöhemmin saniaiset ja kolmilehdet peittävät pensaiden alustat pähkinälehdossa.

Omenatarha on keväällä kauneimmillaan. Kun omenapuut vasta availevat nuppujaan, maa on jo peittynyt narsissien kukkaloistoon. Tarhaa hoidetaan luonnonniittynä, jossa alkukesästä kukkivat luonnonkasvit.

Kukinnan jälkeen narsissien annetaan lakastua ja villikukkien siementää. Vasta heinäkuun lopulla heinä leikataan. Se kuivataan ja poltetaan niityllä, sillä omenatarhaan ei pääse ajamaan traktorilla. Syksyllä niityllä kukkivat syyssahramit.

Vanhanajan ruusutarha

Koko kesäkuun aina heinäkuulle asti ruusut levittävät sulotuoksuaan Sissinghurstin ruusutarhaan. Vitan suosikkeja olivat nimenomaan vanhanajan ruusut, ehkä juuri tuoksunsa vuoksi. Toisin kuin uudet remontoivat lajikkeet, vanhanajan ruusut kukkivat ainoastaan kerran kesässä.

Pidentääkseen ruusutarhan kukintajaksoa Vita istutti aikaisin kukkivia laukkoja ja sormustinkukkia, varjoliljoja, kurjenmiekkoja sekä jalokärhöjä ja elokuussa kukkivia perennoja.

Vanhaa vaalien, uutta kokeillen

Sissinghurstin linnan käytävät ja nurmikentät täyttyvät kesäisin puutarhaharrastajista ja matkailijoista. Kukkapenkit ja nurmikot ovat ensiluokkaisessa kunnossa, vaikkei missään näy työssään ahertavaa puutarhuria.

– Teemme mahdollisimman suuren osan töistä aamulla. Kitkemme, tuemme kasveja ja leikkaamme ruohoa ennen puutarhan avautumista, kertoo Sissinghurstin ylipuutarhuri Alexis Datta.

Sissinghurstin sopukoissa työskentelee Alexisin lisäksi seitsemän kokopäiväistä puutarhuria sekä yksi opiskelija. Hänen työparinsa on apulaisylipuutarhuri Wendy Tremenheere.

Vitan oppeja seuraten

– Pyrimme säilyttämään puutarhan sellaisena kuin se oli Vita Sackville-Westin ja Harold Nicolsonin aikaan, Alexis Datta selittää.

– Puutarhaa ei kuitenkaan haluta museoida. Kasvatamme kasveja, joista Vita piti ja joista Sissinghurst tunnetaan. Samaan aikaan kokeilemme uusia lajeja.

– Yritämme kuvitella, mitä Vita tekisi ja miten hän kehittäisi puutarhaansa.

Vitan suosikkeja olivat erityisesti vanhanaikaiset ruusut. Monet niistä ovat arkoja mustalaikkutaudille, minkä vuoksi pensaat joudutaan ruiskuttamaan kuusikin kertaa vuodessa.

Kasvinsuojeluaineiden käyttö sotii Sissinghurstin luonnonmukaisen viljelyn tavoitteita vastaan. Siksi vanhojen ruusujen rinnalle valitaan uusia, taudinkestäviä lajikkeita.

– Meillä on suhteellisen vapaat kädet, kunhan noudatamme Sissinghurstin asettamia sääntöjä. Esimerkiksi väriteemoista ei voi poiketa.

Vitan ja Haroldin erilaiset persoonallisuudet täydensivät toisiaan loistavalla tavalla puutarhan suunnittelussa. Samanaikaisesti muodollisen ja epämuodollisen puutarhan hoito edellyttää sen erityisluonteen ymmärtämistä.

– Yritämme saada istutukset näyttämään luonnollisilta, aivan kuin kasvit kylväytyisivät itsekseen. Toisaalta leikkaamme pensasaidat suoriksi linjalangan avulla, Alexis Datta selittää.

Työntäyteinen talvi

Kasvukausi kestää Kentissä maaliskuusta lokakuuhun. Talvella elohopea laskee –10 asteeseen, ankarina talvina se on käynyt –18 asteessa. Joka vuosi ei saada lunta ollenkaan, mutta yleensä päivälämpötila pysyttelee nollan alapuolella.

Talvikuukausina Sissinghurst on suljettu yleisöltä. Silloin leikataan ruusuja, jaetaan kasveja ja istutetaan taimia. Kultalakan ja sormustinkukan taimet istutetaan jo syksyllä puutarhaan, missä ne tervehtivät varhaisia kevätvieraita.

Valtaosa kasveista lisätään omista pistokkaista, siemenistä ja jakotaimista. Elokuu on parasta aikaa kerätä monivuotisten kukkien siemenet.

– Säilytämme niitä samassa peltirasiassa, johon Vita aikoinaan varastoi siemenet. Kauniisti koristellun rasian hän sai ystäviltään, Alexis kertoo.

– Jos joku tietäisi, että rasia on käytössä, se kiikutettaisiin pikimmiten museoon, hän lisää kujeillen.

Värioppia ja sattumaa

– Toivoisin ihmisten oppivan yhdistelemään kasveja värien mukaan. Vasta kokeilemalla näkee, miten hyvältä esimerkiksi hopean ja vaaleanpunaisen yhdistelmä näyttää.

Sissinghurstin puutarhurit siirtävät istuttamansa kasvit, jos ne näyttävät paremmilta toisessa paikassa. He kulkevat ja katselevat ympäriinsä. Väriyhdistelmien synty on usein sattumanvaraista.

– Istutusten katseleminen eri vuorokauden ja vuodenaikoina on yhtä tärkeää kuin mullan kuopsuttaminen. Valkoinen ja sininen väri tulevat parhaiten esiin vasta hämärän laskeutuessa.

Alexis lähtee kierrokselleen aikaisin aamulla, jolloin valo on parhaimmillaan ja kaste verhoaa kasvit. Hänen suosikkinsa on keväinen pähkinälehto sipulikukkineen ja kolmilehtineen. Myös ruusujen ja kärhöjen kukinta on joka vuosi yhtä ihanaa.

– Puutarhaa voi verrata inhimilliseen olentoon. Sitä voi ymmärtää vasta sitten, kun oppii tuntemaan sen luonteen ja sielun, Alexis Datta pohtii.