Rodopuisto hehkuu suolla

Kukkivat alppiruusut ja atsaleat houkuttavat päivittäin tuhansia ihmisiä Helsingin Haagaan. Upean nähtävyyden nimi on Laajasuonpuisto.

Alussa oli suo, yliopisto ja kaupunki. Suo oli nimeltään Laajasuo, yliopisto Helsingin yliopisto ja kaupunki Helsinki.

Vuonna 1975 yliopisto tarvitsi kipeästi suota. Viikin koetilan kasvihuoneissa lähes 20 000 alppiruusun tainta odotteli pääsyä ulkoilmaan. Kasvinjalostustieteen laitoksen alppiruusujen jalostusohjelma oli lähtenyt hyvin käyntiin. Siementaimien idätys oli mennyt nappiin, ja pikkurodojen määrä yllätti odotukset. Taimet eivät mahtuneet yliopiston maille.

Yliopiston ja kaupungin yhteistyötä

Kaikeksi onneksi Helsingin silloinen kaupunginpuutarhuri Pekka Jyränkö oli erityisen kiinnostunut alppiruusuista. Hän ehdotti kaupungin puistoja koealueiksi. Molemmat osapuolet hyötyivät: Helsinki sai upeat istutukset useaan puistoonsa ja yliopisto sai keskittyä tutkimustyöhön.

Lähes 3 000 tainta istutettiin Etelä-Haagassa sijaitsevalle ojitetulle Laajasuolle. Urakka oli niin suuri, ettei siinä voinut istutuskuoppaa minuuttitolkulla muotoilla. Rodot vain vauhdilla rahkaturpeeseen! Kaupungin puisto-osaston puolella moni epäili hankkeen onnistumista.

Näin sai alkunsa Laajasuonpuisto, jota myös Haagan rodopuistoksi kutsutaan. Parisenkymmentä vuotta myöhemmin aluetta laajennettiin. Sinne istutettiin pari tuhatta kotimaista atsaleaa – Helsingin yliopiston jalostustaimia nekin. Alppiruusujen ja atsaleoiden jalostusohjelman tavoitteena oli saada kasvutavaltaan ja kukkien väreiltään monipuolinen lajikkeisto, joka sopeutuu Suomen ilmastoon.

Männikkö muuttuu kukkamereksi

Nyt Laajasuonpuisto on suosittu retkikohde. Kukinta-aikaan siellä vierailee päivittäin tuhansia ihmisiä. Noin seitsemän hehtaarin männikköisessä puistometsässä on kävelyteitä ja lankkupolkuja. Vaikka alkuperäisiä istutuksia on kuollut, tilalle on tullut uusia, kun alppiruusut ovat lisääntyneet siemenestä.

Puiston halki kulkee pyörätie. Sinne on myös rakennettu kaksi näköalatasannetta, joihin pääsee pyörätuolillakin. Ylhäältä katsottuna puisto aukeaa silmien eteen värikkäänä kukkamerenä, kun alppiruusut kukkivat yhtä aikaa atsaleoiden kanssa.

Normaalina kesänä ensimmäiset pensaat alkavat kukkia toukokuun lopussa. Viimeiset kukkivat vielä heinäkuun alussa. Hehkeimmillään puisto on yleensä kesäkuun kymmenennestä päivästä pari viikkoa eteenpäin.

Nimen saaminen on pitkä tie

Puistossa vieraileva saattaa ihmetellä, miksei alppiruusuja ja atsaleoita ole merkitty nimikyltein. Syynä on se, että ne kaikki ovat jalostusmateriaalia. Pensaiden äidit ja isät kyllä tunnetaan tarkkaan, mutta ne itse ovat nimettömiä. Kasvi saa lajikenimen vasta, kun se vuosien kuluessa on osoittautunut niin hyväksi, että sitä päätetään ryhtyä lisäämään.

Helsingin yliopiston taimia sijoitettiin aikoinaan muuallekin Suomeen, muun muassa Elimäelle, Mikkeliin, Ouluun ja Piikkiöön. Eri puolille maata istutetuista 14 000 taimesta on valittu toistakymmentä suomalaista alppiruusulajiketta.

Laajasuonpuistosta ovat peräisin muun muassa ’Haaga’, ’Helsinki University’, ’St. Michel’ ja ’P.M.A. Tigerstedt’. Näiden lajikkeiden emopensaat kasvavat edelleen puistossa. Emotaimien sukujuuret juontavat eri puolille maailmaa. Niiden äitejä on kymmeniä ja isiä vieläkin enemmän, sillä siitepölyä on melko helppo kerätä ja postittaa. Sitä on saatu aina Pohjois-Amerikasta saakka.

Vanhimpien alppiruusujen havainnointi on Laajasuonpuistossa jo lopetettu. Uusin haaste on kehittää kotimainen keltakukkainen alppiruusu. Toistaiseksi on saatu aikaan lähinnä kermanvärisiä kukkia.

Pyörätien pohjoispuolella kasvavia atsaleoita on tarkkailtu parisenkymmentä vuotta. Tutkija Anu Väinölällä on lajike-ehdokkaita jo mielessä, mutta taimimyymälöihin niitä voi odottaa vasta muutaman vuoden kuluttua.

Puistoon istutetaan hortensiota

Koska puisto on ollut tutkimuskäytössä, sen kasvillisuutta on hoidettu hyvin vähän. Alppiruusut ovat pärjänneet saadessaan alkukesästä kourallisen klooritonta Y-lannoitetta. Atsaleoita ei ole ensimmäisen vuoden jälkeen lannoitettu lainkaan. Pensaat ovat viihtyneet hyvin suopursun, lakan, juolukan, mustikan ja muiden varpujen seassa. Näitä kasveja voi suositella alppiruusujen ja atsaleoiden katteeksi kotipuutarhassakin.

Laajasuonpuistoa hoitaa Helsingin rakennusvirasto. Suunnitelmissa on uudistaa aitoja, lankkupolkuja, penkkejä, opastetauluja ja muita rakenteita. Uusia alppiruusulajikkeita istutetaan lisää ja pohjakasvillisuutta täydennetään istuttamalla luonnonkasveja. Puistoon on suunnitteilla myös hortensioiden esittelyalue.

Teksti Leena Raivio Kuvat Kirsi Salovaara