Puutarhan primadonna

Kun kukat aukeavat, niistä ei tahdo saada katsettaan irti. Pionien pauloihin jäi Matti Uusi-Honko, joka valitsi yrityksensä myyntivaltiksi uhkeat pionit.

Pionien koti on perheyritys, jota luotsaa Matti Uusi-Honko lastensa Tuulan ja Mikon kanssa. Taimisto syntyi ikään kuin sattumalta. Monien Kanadassa vietettyjen vuosien jälkeen Matti Uusi-Honko haki perheineen asuinpaikkaa ja työtä. Turun lähellä Taivassalossa sattui olemaan hehtaarin kokoinen kauppapuutarha myynnissä. Perhe tarttui tilaisuuteen ja hankki kesäkukkia kasvattaneen puutarhan omistukseensa.

Heti alkuun oli selvää, että pelkkä kesäkukkaviljelmä ei toisi perheelle riittävää toimeentuloa. Puutarhaa piti kasvattaa roimasti, ja edessä oli myös suuria investointeja. Kesäkukkien rinnalle mietittiin toinen, erikoisempi tuoteryhmä. Perhe valitsi pionit, sillä ne vaikuttivat mielenkiintoisilta ja haasteellisilta kasveilta, eikä Suomessa ollut muita pionitaimistoja. Taimiston nimeksi tuli Pionien koti, ja se aloitti toimintansa vuonna 1996. Nykyisin se on myös puutarhamyymälä ja mielenkiintoinen kesäretkikohde.

Taimisto julkaisee vuosittain kuvaston, jossa on runsaasti yksityiskohtaista tietoa pionien kasvatuksesta ja vaatimuksista sekä tietenkin lajeista ja lajikkeista.

Kukkiva retkikohde

Toukokuun lopulla ensimmäiset luonnonlajit aloittavat kukintansa. Kesäkuun alussa niiden kukoistus on parhaimmillaan. Kun luonnonlajien kukinta hiipuu kesäkuun loppua kohden, upeat kiinanpionit avaavat kukkansa.

Yksittäiset pionilajikkeet kukkivat 2–3 viikkoa säistä riippuen. Koska eri lajikkeiden kukinta-aika vaihtelee, kukoistusta riittää toukokuun lopusta heinäkuun alkuun. Tätä aikaa Matti Uusi-Honko kutsuu pioniviikoiksi. Hän toivottaa silloin tervetulleeksi kaikki pioneista kiinnostuneet.

Pioniviikoilla kävijät pääsevät vertailemaan ja valitsemaan näytemailla kukkivista lajeista ja lajikkeista omat suosikkinsa.

Monipuolinen valikoima

Pionit hankitaan taimistolle paljasjuurisina jakotaimina. Elo–syyskuussa Matti, Tuula ja Mikko ruukuttavat ne ja siirtävät kylmävarastoon juurtumaan. Juurruttamisen ohella Pionien koti kasvattaa luonnonlajeja ja monia harvinaisuuksia siemenistä. Lisäksi taimisto kasvattaa puuvartisia pioneja.

Keltakukkaisia puuvartisen ja ruohovartisen pionin risteymälajikkeita on tarjolla viisi. Nämä niin sanotut Itoh-hybridit ovat puutuvavartisia mutta käyttäytyvät ruohovartisten pionien tavoin. Niiden versot kehittävät kukkia heti ensimmäisenä vuonna. Kukinta saattaa kestää jopa kaksi kuukautta, mikä on pioneilla harvinaista. Suuret keltaiset kukat tuoksuvat ihanasti.

Kahden tai useamman kasvitieteellisen lajin risteymät edustavat uusinta kehitystä pionin jalostuksessa.

Pioneja läheltä ja kaukaa

Pioneja on kasvatettu pitkään Liettuassa, Latviassa, Puolassa ja Venäjällä. Näissä maissa ne ovat olleet suosittuja kasveja niin puistojen kukkaistutuksissa kuin leikkokukkinakin, toisin kuin meillä. Luonnonlajeja kasvaa runsaasti Venäjällä, mistä niitä on kulkeutunut muualle maailmaan.

Kiinanpionit ja puuvartiset pionit ovat lähes kaikki kotoisin Kiinasta, missä niitä on arvostettu kautta aikojen. Pioneja on kuvattu taiteessa ja tekstiileissä, ja upeille jalosteille on annettu runollisia nimiä.

Nykyään kiinanpioneja kasvatetaan paljon myös Hollannissa, Saksassa ja Puolassa. Koska pioneihin erikoistuneita kasvattajia on pieni joukko, kaikki kasvattajat tuntevat toisensa.

– Ihmiset kyselevät usein pionien alkuperää ja kotimaisuutta. Luonnonlajien alkuperällä on vaikutusta, koska ne ovat erilaisista paikoista ja oloista lähtöisin. Lajike on sitä vastoin samaa alkuperää, viljeltiinpä sitä sitten Hollannissa tai Suomessa, Matti Uusi-Honko kertoo.

Lajikkeita on ylenpalttisesti. Jokaisella taimistolla on omat tuotantolajinsa ja lajikkeensa, joita ostetaan ja myydään ristiin monipuolisen tarjonnan varmistamiseksi. Myös siemeniä ja viljelytietoja vaihdetaan ahkerasti.

Lisäys vaatii kärsivällisyyttä

Pionien luonnonlajit risteytyvät keskenään, joten uutta lisäysmateriaalia on jatkuvasti tarjolla. Yleensä siemeniä tuottavien pionien kukat ovat yksinkertaisia.

Tiettävästi pensaspioni ja ruohovartinen pioni eivät luonnonoloissa risteydy. Vuonna 1948 japanilainen kasvinjalostaja Toichi Itoh onnistui kuitenkin risteytyksessä.

Pionien lisääminen siemenestä vaatii kärsivällisyyttä. Siemenen itämiseen kuluu 1–2 vuotta. Ennen kuin taimet ovat riittävän kookkaita jaettaviksi, aikaa on kulunut 7–8 vuotta.

Taimien jakaminen on siemenlisäystä nopeampi tapa tuottaa uusia pioneja. Jakotaimiksi kasvatettavia juurakoita ruokitaan ja lihotetaan lannoittein.

Tavoitteena on saada jokaiseen jako-osaan 2–5 silmua. Silmujen määrä ei tosin ole niin ratkaisevaa kuin pionijuurakon massa ja sen sisältämät ravinteet. Mitä suurempi massa, sitä runsaammin syntyy nuppuja.

Jakotaimet syksyllä

Pioni jaetaan elo–syyskuun vaihteessa ja istutetaan mahdollisimman nopeasti jakamisen jälkeen. Tämä siksi, että kasvin pitää ehtiä juurtua ennen talven tuloa.

Jakotaimet voi istuttaa maahan tai ruukkuun. Pionien kodissa ne istutetaan ruukkuun ja viedään talveksi kylmävarastoon, jossa lämpötila on noin –1 astetta. Juurtunut, hyväkuntoinen, lihava taimi kehittää talven aikana kukkasilmut.

Keväällä jaettu taimi ei välttämättä jaksa kukkia, sillä sen pitää samanaikaisesti juurtua ja muodostaa kukkaa.

Siemenlisäys kotona

Kotioloissa pioninsiemenet kylvetään ruukkuun, josta on poistettu pohja. Ruukku upotetaan kukkapenkkiin ja sitten odotellaan.

Ruukkuja tarkkaillaan säännöllisesti, sillä taimettumisen aikaan kylvöksiä pitää kastella. Kosteuden hallinta on helpompaa, jos kylvökset peitetään lasilevyllä tai muovilla. Kun siemenet ovat itäneet, peite poistetaan. Liiallinen kuivuminen tuhoaa pienet taimet.

Pioni viihtyy

• auringossa tai kevyessä varjossa
• lievästi happamassa kivennäismaassa, jonka pH on 5,5–6,0
• rinteessä tai kohopenkissä, joka kuivahtaa talveksi
• murskeella ojitetussa penkissä, jossa ei ole vettä kerääviä reunuksia
• lunta keräävän ja jääpoltetta rikkovan havukatteen alla

Pioni on mantereinen kasvi, joten maamme mereinen ilmasto ja varsinkin lämmin, kostea syksy voivat koitua kasvin tuhoksi. Vain kuolanpioni sietää vettä juuristossaan. Se kasvaa luontaisesti jokien varsilla, missä vesi nousee välillä kasvupaikalle.

Pionin varret voi leikata keväällä tai syksyllä. Kevätleikkaus on suositeltavampaa, sillä varret keräävät lunta kasvin suojaksi.

Näin istutat pionin oikein

Astiataimen voi istuttaa keväällä, kesällä tai syksyllä.

• Valitse pionin istutuspaikaksi loiva rinne tai muu paikka, jossa vesi ei seiso.
• Kaiva istutuskuoppa ja levitä sen pohjalle kerros palanutta karjanlantaa.
• Peitä lanta kivennäispitoisella mullalla.
• Useimmat pionit istutetaan matalaan. Juuristo saa jäädä parin sentin syvyyteen maan pinnasta. Pensaspionit istutetaan syvempään.
• Istuta pionit kohopenkkiin.
• Älä sekoita istutusmultaan turvetta.
• Älä kalkitse.
• Älä kastele liikaa.

4 yleisintä kysymystä pionista

Milloin pionin saa siirtää tai jakaa?
Elo–syyskuun vaihteessa.

Millä kasvuvyöhykkeillä pioni menestyy Suomessa?
Kaikilla vyöhykkeillä, kunhan kasvupaikka on muuten sopiva.

Mitä tehdä muurahaisille, jotka kansoittavat pionien nuput?
Muurahaiset eivät ole kiinnostuneita nupuista vaan ainoastaan makeasta nesteestä, joka suojaa nuppuja. Muurahaiset voi jättää rauhaan.

Miksi pioni ei kuki?
Sillä on ravinnepuutos tai se on istutettu liian syvään.

Teksti Marianne Blom-Salola Kuvat Pekka Vainonen