Puu joka pihalle: Vaahtera

Kaikki huomaavat vaahteran syksyllä, kun se leimuaa maisemassa. Vaan katsohan puuta keväällä. Jo varhain, toukokuun lopulla puhkeavat limenvihreät terttukukinnot. Ja miltei yhtä aikaa niiden kanssa puskevat esiin pienen pienet lehdet. Puu kutsuu tuoksullaan luokseen mehiläisiä ja muita pörriäisiä ja auttaa niitä omalla tavallaan keväisessä ravinnonhaussa.

Kesälläkin vaahtera näyttää eksoottiselta suurine lehtineen. Sen lajinimi platanoides viittaa eteläiseen puulajiin nimeltä plataani, jolla on myös kookkaat ja sormiliuskaiset lehdet. Syyskesällä muodostuvat lenninsiivillä varustetut siemenet, jotka saattavat leijailla jopa viiden kilometrin päähän emokasvista.

Vaahterat ovat todella monenlaisia. Niiden ulkomuoto vaihtelee veistoksellisesta japaninvaahterasta muhkeaan ja leveälatvuksiseen metsävaahteraan. Vaahteralaji kannattaa valita pihan koon mukaan. Suurikokoinen metsävaahtera saa arvoisensa paikan pihan sisääntulossa, oleskeluryhmän läheisyydessä tai ikkunanäkymän keskiössä. Silloin sen vuodenaikojen mukaan vaihtuvasta ulkomuodosta pääsee nauttimaan kaikissa vivahteissaan. Hidaskasvuiset kirjavalehtiset muodot ja pallovaahterat sopivat myös pieneen pihaan. Niistä saa hienon päivänvarjon eteläpuolen pihalle.

Toivottavasti jokainen meistä pääsee edes kerran elämässä pomppimaan suureen vaahteranlehtikasaan. Kun heittää lehtiä ilmaan ja antaa niiden laskeutua kasvoille, voi tuntea suurta iloa.

Metsävaahtera Acer platanoides
● leveälatvuksinen
● runko ruskeanharmaa ja nuorena sileä, vanhana kapeauurteinen
● silmut kiiltävät ja punasävyiset
● oksat vankat
● lehdet viisihalkoiset
● kukinto terttumainen huiskilo
● hedelmä kaksisiipinen lohkohedelmä
● kukkii touko–kesäkuussa
● ainut Suomessa luonnonvaraisena kasvava vaahteralaji
● menestymisvyöhyke IV (V)

Lue lisää lehdestä 3/11