Puu joka pihalle: ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja on nimensä väärtti, vaikkei se ruusuihin kuulukaan. Puu kukkii kesäkuun alussa punaisin huiskilokukinnoin, jonka yksittäiset kukat ovat kuin miniatyyriruusuja. Se on orapihlajien ehdotonta aatelia.

Orapihlajien suku on laaja ja vanha. Pohjois-Amerikasta on löydetty suvun liitukautisia fossiilijäännöksiä. Lähes kaikki koristekasveiksi päätyneet lajit ovat kotoisin Pohjois-Amerikasta.

Orapihlajat kuuluvat ruusukasvien heimoon, samaan kuin omenapuut, pihlajat, mansikat ja vadelmat. Kukan muoto viittaa sukulaissuhteeseen.

Suomessa ruusuorapihlajan näkee tavallisesti puumaisena pensaana Etelä-Suomen puistoissa. Sen voi myös kasvattaa rungolliseksi puuksi.

Ruusuorapihlaja on syntynyt pyörö- ja tylppäorapihlajan risteymänä. Viimeksi mainittu kasvaa luonnonvaraisena Ahvenanmaalla ja lounaissaaristossa. Samoilla seuduilla esiintyy myös toista luonnonvaraista orapihlajaamme, suippo-orapihlajaa. Ruusumainen vaikutelma näiltä valkokukkaista lajeilta kuitenkin puuttuu.

Kukkiessaan ruusuorapihlaja on niin hurmaava, että se ansaitsisi paikan mahdollisimman monessa puutarhassa. Vaikka puu saattaa kärsiä vaurioita kovina pakkastalvina, ainakin Etelä-Suomessa sitä voisi rohkeammin istuttaa suojaisille paikoille.

Ruusuorapihlaja
Crataegus x media
vajaat viisimetrinen pikkupuu
yleisin lajike ’Paul’s Scarlet’ 
punaiset kerrannaiset kukat huiskiloissa
kukkii kesäkuussa
lehdet pienet, tylppäliuskaiset
kärsii kovista pakkastalvista
usein vartettu kestävämpään orapihlajaan
menestymisvyöhyke I(II)
 

Lue lisää lehdestä 7/11