Puu joka pihalle: lehmus

Lehmukset tunnetaan parhaiten lehtevinä katu- ja puistopuina. Ne rytmittävät kesäistä kaupunkimiljöötä, pehmentävät asfalttiviidakkoa ja sitovat tehokkaasti ilman epäpuhtauksia taajama-alueiden vihreinä keuhkoina. Vehreät lehmuskujanteet muhkuraisine runkoineen sulattavat paatuneimmankin cityihmisen sydämen.

Puistoissa vahvat oksat ojentautuvat käytävien ylle langettaen viilentävää varjoa ja tarjoten suojaa piiskaavilta puhureilta. Tunnelma on salaperäisen mystinen, kun päivänsäteet leikittelevät väkevien oksien ja herttamaisten lehtien lomassa. Onko uskomus lehmusten alla asuvista keijuista ja tontuista sittenkin totta?

Sydänkesän loppumetreillä kaupungin kaduilla väreilee makea tuoksu, kun kellertävät pienet kukat levittävät parfyymia ilmaan. Hunajakaruselli pyörähtää käyntiin, ja mehiläisten surinasinfonia sekoittuu liikenteen hälinään.

 Lehmukset kuuluvat malvakasvien (Malvaceae) heimoon sekä lehmusten (Tilia) sukuun, johon lukeutuu 25–45 pohjoisen lauhkealla pallonpuoliskolla kasvavaa lajia. Puiden latvukset ovat kekomaisia tai pyöreähköjä, oksat pystyjä tai riippuvia, ja runko suora tai muhkurainen lajista ja lajikkeesta riippuen. Pulskat silmut ovat hieman punertavia, lehdet pääsääntöisesti sydämenmuotoisia, ja kukinnot viuhkoja, pystyjä tai riippuvia. Syyskesällä kehittyvät hedelmät ovat pieniä, pyöreähköjä, enemmän tai vähemmän särmikkäitä pähkylöitä, joita lenninelimiksi muuttuneet kukintojen suojuslehdet kuljettavat uusille kasvupaikoille. Myöhäisen ajankohdan vuoksi siemenet eivät välttämättä ehdi kypsyä ennen talven tuloa.

Lehmukset risteytyvät keskenään helposti, ja siksi lajien tunnistaminen on vaikeaa. Suomessa yleisimmin viljeltyjä lajeja ovat puistolehmus, metsälehmus ja isolehtilehmus.

Puistolehmus (Tilia x vulgaris)
• 20–30 metriä korkea metsä- ja isolehtilehmuksen risteymä
• useita lajikkeita, tunnistaminen vaikeaa
• runko yleensä hyvin muhkurainen, vesominen voimakasta runkomuhkuroista ja tyveltä
• oksat yläviistot tai riippuvaoksaiset
• lehdet molemmin puolin vihreitä, kaljuja, alapinnan suonihankojen karvatupsut likaisen vaaleat
• kukkii heinäkuussa
• kukinnot keltaisia, hieman yläviistoja tai riippuvia, 5–10-kukkaisia
• hedelmät pallomaisia, heikkosärmäisiä
• menestysmisvyöhyke I–IV(V)

Lue lisää lehdestä 6/11.