Nyt leikataan kukkineet pensaat

Kun alkukesän kukkivat pensaat sirottelevat terälehtiään, on aika kääriä hihat ja tarttua saksiin.

Keskikesällä koristepensaiden riehakas kasvu on tasaantunut ja kunto yleensä hyvä. Mikäpä olisi sen parempi aika tehdä hoitoleikkauksia. Haavat parantuvat vilkkaan aineenvaihdunnan ansiosta nopeasti. Monille pensaille kesäleikkaus onkin suotuisampi kuin kevätleikkaus.

Lisää valoa. Lajit, jotka kukkivat keväällä tai alkukesästä, muodostavat kukkanuppunsa jo syksyllä. Jos edellisvuotisilla versoilla kukkivia lajeja harvennetaan kevättalvella, kukinta on tulevana kesänä vaatimaton tai jää pois kokonaan. Harvennus tehdäänkin kukinnan jälkeen, muutaman vuoden välein ja tarpeen mukaan. Pensaiden kasvua on hyvä ajatella pitkäjänteisesti. Ei siis karsita liian rajusti, vaan maltillisesti, korkeintaan kolmasosa oksistosta.
Kukinnan jälkeen pensaasta poistetaan ristikkäin kasvavat ja toisiaan hankaavat oksat. Lisäksi voidaan poistaa muutama vanha, kukkinut oksa kokonaan tyvestä asti. Näin tulee tilaa ja voimaa elinvoimaisemmille versoille. Esimerkiksi syreenit ja onnenpensaat harvennetaan ilmaviksi kesällä kukinnan jälkeen.

Typistys tuuhentaa. Hoitoleikkauksessa oksat poistetaan aina kokonaisena, mahdollisimman läheltä tyveä tai runkoa. Poikkeuksena on vuorimänty. Tavallinen vuorimänty (Pinus mugo) kasvaa melko korkeaksi ja harvaksi, mikäli sitä ei typistä vuosittain. Vuosikasvainten lyhentäminen saa versot haarautumaan ja pensas pysyy matalampana ja tuuheampana. Vuosikasvaimista katkaistaan puolet tai vähän yli juhannuksen tienoilla.

Muotoonleikatut siistitään
Lehtevät, leikatut pensasaidat trimmataan ensimmäisen kerran alkukesällä. Toisen leikkauksen heinä–elokuussa vaativat ainakin ora- ja tuomipihlaja-aidat. Uutta kasvua jätetään muutama sentti. Muotoon leikatut pikkupuut kuten pallomaiset
orapihlajat kaipaavat siistimistä leikattujen pensasaitojen tapaan myös kesällä. Rungollisista, vartetuista ruusuista ja riippapuista poistetaan mahdolliset villiversot.

Kunnioita puuta
Koristepuita ei yleensä leikata lainkaan. Jos ilmenee aivan pakottava tarve leikata, mieti tarkkaan miten ja milloin sen teet. Pieni leikkaushaava paranee nopeammin kuin suuri. Toisin sanoen muotoa ohjailevat leikkaukset tehdään puun ollessa nuori. Vaahteran (Acer spp.) sekä kirsikan, tuomen ja luumun (Prunus spp.) sukuiset kasvit leikataan kesällä, juhannuksen jälkeen. Samoin koivut (Betula spp.), lepät (Alnus spp.), jalopähkinät (Juglans spp.) ja hevoskastanjat (Aesculus spp.) Kesäleikkaus on keväistä suositeltavampi, sillä näiden kasvien nestevirtaukset ovat voimakkaimmillaan keväällä. Hedelmäpuista kirsikka ja luumu siistitään mieluiten heinäkuussa, mutta vain jos se on välttämätöntä. Kuivia oksia voi toki poistaa milloin tahansa. Tarhaomenapuusta on syytä poistaa niin sanotut vesiversot. Ne kasvavat yleensä oksissa piiskamaisesti suoraan ylöspäin. Usein rypäs vesiversoja ilmaantuu suuren oksan leikkaushaavan ympärille. Jos ne poistetaan keväällä, omenapuu riehaantuu kasvattamaan uudet tilalle jo saman kesän aikana. Siksi ne on parempi poistaa tai typistää vasta, kun kiihkein kasvun kausi on tasaantunut.

Harvenna näitä mieluiten kesällä

● aroniat Aronia spp.
● heidet Viburnum spp.
● kaljukultasade Laburnum alpinum
● hernepensaat Caragana spp.
● idänvirpiangervo Spiraea
chamaedryfolia
● jasmikkeet Philadelphus spp.
● kirsikan ja luumun sukuiset kasvit
Prunus spp.
● kuusamat Lonicera spp.
● marjaomenapensas Malus toringo
var. sargentii
● mongolianvaahtera Acer tataricum
subsp. ginnala
● norjanangervo Spiraea ’Grefsheim’
● onnenpensaat Forsythia spp.
● pähkinäpensas Corylus avellana
● syreenit Syringa spp.
● tuoksuvatukka Rubus odoratus
● vaahteran sukuiset kasvit Acer spp.