Koristepuut ja -pensaat

Mitä tehdä, kun lehdet käpristyvät tai koko puu peittyy seittiin? Tässä on hyvät neuvot.

Lehtikirvat ovat yleisiä eri lehtipuilla ja -pensailla, joiden oksilla ne aloittavat elinkiertonsa talvimunina. Toukokuussa munien kuoriuduttua toukat kasvavat ja lisääntyvät. Kesäkuun alussa kehittyvät siivekkäät naaraat. Lehtikirvat vaihtavat talvi-isäntäkasvinsa kesäisäntäkasviin, joka voi olla myös ruohomainen laji. Kesän lopulla kirvat palaavat talvi-isäntäkasvilleen, jolloin kehittyy myös siivellisiä koiraita. Naaraat munivat talvimunat jälleen puuvartisten kasvien oksille ja
kuolevat.

Tuntomerkit. Lehtikirvat ovat pieniä parin millin pituisia joko siivellisiä tai siivettömiä hyönteisiä. Niillä on imevät suuosat, pitkät tuntosarvet ja raajat. Väritykseltään ne ovat usein vihreitä tai keltaisia, mutta tummiakin lajeja on luonnossa.

Vioitus. Kesän lopulla kirvoista on lähinnä esteettistä haittaa, kun ne ulostavat sokeripitoista mesikastetta. Jos esimerkiksi autoa säilytetään puun alla, se tahriintuu pahoin mesikasteesta. Itse puulle kirvoista ei useinkaan ole haittaa. Pienet ja heikentyneet pensaat voivat kärsiä, jos kirvoja on runsaasti.

Torjunta. Useimmiten lehtikirvojen torjunta on helppoa. Loppukevään kanta saadaan pidettyä kurissa kevätruiskutuksella. Se käy kaikille lehtipuille ja -pensaille. Mikäli kesällä ilmenee kirvoja häiritsevästi, niitä voi ruiskuttaa
mäntysuopaliuoksella parin viikon välein.

Havukirvat viihtyvät etenkin kuusiaidoissa, joissa taimia on runsaasti. Niillä on monimutkainen elämänkierto. Ne siirtyvät
kuuselta lehtikuuselle ja päinvastoin. Iso- ja pikkuhavukirva ovat kuusella ja lehtikuusella yleisiä tuholaisia.

Tuntomerkit. Havukirvat ovat 1–2 millin pituisia, vihertäviä hyönteisiä. Ne aiheuttavat käpymäisiä äkämiä kuusen versoihin.

Vioitus. Kuuseen tulee pieniä, käpymäisiä äkämiä versoihin sekä valkeaa, villamaista vahaeritystä verson tyvelle. Lehtikuusessa oireet voivat olla valkeita vahatuppoja muistuttavia eritteitä neulasissa ja versoissa.

Torjunta.Kevätruiskutus ennen silmujen paisumista. Nuorille puille sopii imidakloprodi.

Kilpikirvat ovat kehittäneet kovan kilpikerroksen suojakseen.

Tuntomerkit. Pituus vain muutama millimetri. Yleinen laji on päärynän muotoinen pajukilpikkä, joka viihtyy monilla puulajeilla ja pajukasvustoissa. Villakilpikirvoilla on suojanaan villamainen vahapeite; ne näyttävät pumpulinpalasilta. Ne liikkuvat kasvissa kohtalaisen vilkkaasti.

Torjunta. on vaikeampaa kuin tavallisten kirvojen. Kilpi ja vahaerite suojaavat kirvoja torjunta- aineilta. Toukka-asteisiin tehoavat hyvin malationi-valmisteet. Myös imidakloprodi tehoaa hyvin.

Lehtikärsäkkäät ovat pieniä kuoriaisia.

Tuntomerkit. Pituus muutama millimetri. Kärsämäisessä päässä on purevat suuosat. Aikuiset useimmiten tummia tai mustia, toukat vaaleita.

Vioitus. Aikuisasteet ja toukat syövät puiden lehtiä ja versoja.

Torjunta. Pyretriini- ja malationiruiskutteet tehoavat parhaiten.

Lehtikuoriaiset esiintyvät harvoin niin runsaina, että niitä on tarvetta erikseen torjua.

Tuntomerkit. Lehtikuoriaiset ovat kuperia ja kiiltävän metallinhohtoisia.

Vioitus. Sekä aikuisasteet että toukat syövät reikiä lehtiin.

Torjunta. Mikäli torjuntatarvetta esiintyy, voi käyttää pyretriini- tai malationi-pohjaisia valmisteita

Äkämäpunkit aiheuttavat harvoin vakavia vioituksia. Suurten puiden torjuntatoimet ovat vaikeita.

Vioitus. Lehtiin kehittyy nukkapintaista äkämää. Lehmuksella äkämät ovat pieniä, keltaisia makkaroita lehden alapinnalla,
vaahteralla vaaleanruskeita nukkamaisia laikkuja.

Torjunta. Tärkeintä on vahvistaa puun kuntoa hoitamalla sitä hyvin. Nuorille puille voi tehdä kevätruiskutuksen. Petopunkit syövät mielellään äkämäpunkkeja

Tuomenkehrääjäkoi on kenties näyttävimmin esiintyvä puiden ja pensaiden tuholainen Suomessa.

Tuntomerkit. Toukat elävät suurina yhdyskuntina tuomissa. Ne kehräävät koko puun harsosukkaan, jonka alla ne saavat rauhassa syödä puun lehdettömäksi. Juhannukseen mennessä toukat pudottautuvat maahan koteloitumaan. Loppukesästä puun ympärillä voi lennellä suuria määriä valkoisia koiperhosia.

Vioitus. Tuomi kestää yleensä hyvin toukkien hyökkäyksen ja tekee samana kesänä uudet lehdet. Puu voi kuitenkin heikentyä, jos toukat iskevät samaan puuhun monena vuonna peräkkäin.

Torjunta. Tuomea voi ruiskuttaa voimakkaalla vesisuihkulla, jolloin toukat tippuvat maahan. Sieltä ne on helppo koota ja hävittää. Tämä konsti sopii myös omenankehrääjätoukalle, joka tekee samantapaista tuhoa omenassa. Se ei tuhoa lehvästöä niin laajalti kuin tuomenkehrääjä.

Hallamittari (ks. omena) on monien puiden ja pensaiden yleinen tuholainen. Torjunta kuten omenalla.

Kirjokudospistiäinen munii männyn taimiin alkukesällä. Myös pihtakuusilla on oma kudospistiäinen.

Tuntomerkit. Kirjokudospistiäinen muistuttaa pientä ampiaista. Toukat elävät kudospussissa.

Vioitus. Toukat syövät neulasia. Paljastuneeseen kohtaan jää tyhjä kudospussi, jossa on papanamaisia ulostepalloja. Vioitus ei ole yleensä vakava.

Torjunta.Jos pistiäisiä on paljon, männyt ja vuorimännyt kannattaa ruiskuttaa malationilla.

Kempit ovat yhtä yleisiä tuholaisia kuin lehtikirvatkin. Etenkin vanhoista orapihlaja-aidoista löytää kemppejä.

Tuntomerkit. Kempit ovat pieniä, vikkelästi liikkuvia hyönteisiä. Ne erottaa helposti lehtikirvoista siitä, että häirittäessä ne lehahtavat hetkeksi siivilleen.

Vioitus. Kempit vioittavat imennällään kasveja. Lisäksi ne voivat levittää kasviviruksia (kuten myös lehtikirvat).

Torjunta. Kemppeihin tepsivät samat keinot kuin lehtikirvoille. Perustorjunnaksi suositellaan kevätruiskutusta.

Nisäkkäät
Koristepuita ja -pensaita tuhoavat samat nisäkkäät kuin hedelmäpuita. Torjunta on myös sama.