Kesä ja kukkaset!

Mikä on fiilis kesän kynnyksellä? Tarvitaanko nyt tropiikin eksotiikkaa vai jotain hempeää? Veistoksellisia muotoja vai huumaavia tuoksuja? Kesäkukat tarjoavat loputtomasti mahdollisuuksia.

Kesä ja kukkaset! Ruukkuihin, parvekelaatikkoon, kukkapenkkiin, kasvimaalle. Kuistille, rappusille, portinpieleen, aitaa pitkin kiipeämään. Yksivuotiset kesäkukat suovat mahdollisuuden kokeilla joka vuosi jotain uutta.

Kesäkukkien avulla voi loihtia puutarhaan haluamaansa tunnelmaa. Niistä voi synnyttää villin, riemunkirjavan kukkakedon, vihreän, rehevän viidakon tai sävy sävyyn sommitellun, harmonisen kukkapenkin. Uusien yhdistelmien kokeileminen on jännittävää, ja lopputuloksen näkee vain, jos ryhtyy leikkiin.

Vaikkapa värileikkiin. Luo kesäkukista sinitaivas, ukkospilvi, aurinkorannikko, karkkipussi tai hopeaa hohtava meri. Tai valitse kasveja niiden luonteenpiirteen ja olemuksen mukaan. Kutsu puutarhaasi keijuja, sotureita, hippejä, kartanonrouvia tai menninkäisiä. Luota intuitioon ja ensivaikutelmaan.

Kylvökukkia ja ryhmäkasveja

Kesäkukat ovat pääosin yksivuotisia. Ne kukkivat jo samana kesänä, mutta eivät talvehdi. Kesäkukat voi jakaa kylvökukkiin ja ryhmäkasveihin. Kylvökukat – esimerkiksi kehäkukka, ruiskaunokki, silkkiunikko ja tuoksureseda – kylvetään suoraan kasvupaikalle. Ne kukkivat heinäkuusta myöhään syksyyn ja tyytyvät usein hieman vaatimattomampiin oloihin kuin ryhmäkasvit.

Ryhmäkasvit tarvitsevat esikasvatuksen. Joillakin lajeilla se kestää vain muutaman viikon. Sen sijaan lämpimistä maista kotoisin olevat kasvit, kuten petuniat, tarvitsevat useamman kuukauden esikasvatuksen.

Monet ostavat ryhmäkasvien taimet puutarhamyymälöistä. Paras valikoima on tarjolla touko–kesäkuun vaihteessa. Kasvit ovat silloin jo kukassa tai nupullaan. Kun ne pääsevät hyvään maahan ja oikeaan paikkaan, ne kukkivat lajista riippuen koko kesän, jotkut jopa syksyn hallaöihin saakka.

Eräät Suomessa yksivuotisena kasvatetut kasvit, esimerkiksi köynnöskrassi, ovat kotiseuduillaan monivuotisia. Ne vain eivät kestä pohjoisen talvea.

Kesäkukiksi luetaan myös kaksivuotiset kasvit ja mukulakasvit, joiden mukulat nostetaan viileään sisätilaan talvehtimaan – esimerkiksi kannat ja tarhadaaliat.

Puolivarjo sopii useimmille

Kesäkukat ovat tervetullutta väriloistoa paikkaamaan perennapenkkiin mahdollisesti syntyneitä aukkoja. Samasta syystä niitä saatetaan tarvita sipulikukkapenkeissä, kun kukat ovat lakastuneet. Yleensä kesäkukkia kasvatetaan kuitenkin omina ryhminään kukkapenkissä, ruukuissa ja parvekelaatikoissa.

Jos istuttaa samaan penkkiin useita lajeja, tulee ottaa huomioon, että eri lajien valon, lämmön, veden ja ravinteiden tarpeissa on eroja. Taimiostoksille lähtiessä kannattaa ottaa mukaan jokin kesäkukkakirja, josta kasvien vaatimukset selviävät.

Aurinkoinen paikka edistää useimpien kasvien kukintaa, mutta jatkuvaa paahdetta sietää vain harva laji. Puolivarjoinen paikka sopii lähes kaikille lajeille.

Kesäkukkien valikoima kasvaa jatkuvasti. Koristeheinät ovat tuoneet palettiin oman lisänsä, samoin yrtit ja vihannekset. Joka paikkaan löytyy sopiva laji.

Tuuliselle paikalle sopivat kesäpäivänhattu, siniviuhka, tulikruunu ja riippaverbena. Paahdetta sietävät pelargonit ja kelloköynnös. Kuivuutta kestävät timanttikukat, tsinnia, villakot ja verbenat. Varjossa viihtyvät ahkeraliisa ja varputohvelikukka.

Köynnöksillä ulottuvuutta

Kesäkukkien joukossa on myös köynnöstäviä lajeja. Ne tuovat ympäristöön uusia ulottuvuuksia kiivetessään ylös tai rönsyillessään alas. Jos tilaa on vähän, köynnös on mainio ratkaisu. Rehevä köynnös tekee parvekkeesta puutarhan.

Ruusupapu, isoköynnöskrassi, päivänsini ja kelloköynnös kiipeävät tukea pitkin kolmen metrin korkeuteen. Tuoksuherne kasvaa parimetriseksi.

Köynnöksen voi antaa kasvaa myös maata pitkin tai sen voi istuttaa muurin päälle kasvamaan alaspäin. Amppeleihin sopivat esimerkiksi mustasilmäsusanna, sinipunavaula ja hopeavitja. Köynnöstävät kesäkukat ovat usein kotoisin trooppisilta tai subtrooppisilta alueilta, joten ne
tarvitsevat lämpimän ja suojaisan kasvupaikan.

Kukinta kuluttaa ravinteita

Koska ryhmäkasvit kukkivat koko kesän, ne vaativat paljon ravinteita. Etenkin ruukuissa ravinteet loppuvat nopeasti. Vaikka multa olisi peruslannoitettua, sen sekaan kannattaa lisätä kananlantarakeita. Lisäksi usein tarvitaan jatkuvaa kastelun yhteydessä annettavaa lannoitetta. On vain pieni vaiva selvittää kasvattamiensa lajien lannoitteiden tarve. Vaiva palkitaan komeilla kukinnoilla. Antti Riikosen ja Matti Vuoren kirja Kesäkukat (WSOY) on erinomainen opaskirja.

Tuulisilla paikoilla kasvien vedentarve on suuri, sillä tuuli lisää haihduttamista. Kasteluvesi ei saa olla kylmää, sillä se saattaa pysäyttää kasvun ja aiheuttaa nuppujen varisemista. Kun antaa kasveille lämmennyttä vettä, voi melkein kuulla, miten ne hyrisevät tyytyväisinä.

Teksti Leena Raivio Kuvat Kirsi Salovaara